TEEMU LEHTO: ELÄMÄ ON KUIN MATKA

Ylioppilaan puhe 5.12.2012

 

Teemu harjoittelee puhetta

Tässä, usein niin vaikeassa prosessissa, meitä ovat opastaneet kokeneemmat matkaajat. He ovat käyneet paikoissa, joista suurin osa meistä nuorista ei ole edes ymmärtänyt unelmoida. Katsokaa heitä! Kuvitelkaa itsenne opettajan kenkiin. Kello on kolme iltapäivällä ja päivän viimeinen oppitunti on alkamassa.  Tässä vaiheessa päivää oppilaiden käytöstä on vaikea erottaa nelivuotiaan käytöksestä. Ja opettajan on yritettävä saada edes jotain jäämään oppilaiden päähän. Opettajat – en osaa sanoin ilmaista, kuinka paljon arvostan Teidän haluanne opastaa seuraavaa sukupolvea. Jään kaipaamaan Teitä! Kiitos näistä vuosista!

Joskus tällä elämänmatkalla käy niin, että tapaa samaan suuntaan kulkijoita, samalla vuorella kiipeäviä. Odotin lukioaikani olevan ankeaa ja epämiellyttävää. Mutta Te, opiskelutoverit, teitte näistä kolmesta ja puolesta vuodesta mahtavaa aikaa. Haasteita ei puuttunut. Kokeita ja projektitöitä odotti joka kulman takana, ja tähän vielä lisättiin oppitunnista toiseen jatkuva läksytaakka. Tältä se ainakin tuntui pahimmillaan. Mutta me valmistuimme! Kyseessä on huomattava saavutus, ja meillä, uusilla ylioppilailla, on syytä olla ylpeitä itsestämme.

Jotta ymmärtäisimme nykyhetkeä, meidän täytyy ymmärtää menneisyyttä. Yli seitsemänkymmentä vuotta sitten Suomi nousi yhteen rintamaan, puolustamaan omaansa. Tällä oli suunnaton vaikutus niin Suomen fyysiseen kuin vertauskuvalliseen maisemaan. Jos Suomi ei olisi noussut yhdessä, seisoisinko minä nyt tässä? Kykenisimmekö me kulkemaan elämänmatkojamme vapaasti, valiten itse polkumme? Saisimmeko kiivetä kaikille kukkuloille? Olkaamme siis kiitollisia sotien veteraaneille, jotka tekivät kovan työn silloin, kun se täytyi tehdä. Uskonnon, oppimisen ja sanan vapaus – siinä veteraanien perintö meille.

Vaikka menneisyyden ymmärtäminen onkin tärkeää, suuntaa kaikkien matka silti kohti tulevaa. Olemme juuri päässeet erään korkean vuoren huipulle. Kun tästä jatkamme eteenpäin, ylioppilastutkinto ja lukioaika tulevat vaikuttamaan tulevaisuuteemme merkittävästi. Aivan kuin vuori, joka hallitsee taakse jäävää maisemaa ja lopulta katoaa näkyvistä, jää lukioaika ainakin minun mieleeni yhtenä elämäni suurista virstanpylväistä. 

Tällaisin ajatuksin tahdon kiittää Teitä kaikkia, jotka olitte edesauttamassa opiskelujemme edistymisessä aina arvon rehtorista ja vararehtorista ihanaan opettajakuntaan, josta erityisesti tahdon huomioida luokanvalvojiani Paula Göösiä ja Satu Seppälää. Kiitoksen ansaitsevat myös tietokoneiden ylläpitäjät, siivoojat, ruokalan tädit ja vahtimestarit, jotka tekivät opiskelun puitteet jopa nautittaviksi. Rakkaat perheet, suku ja ystävät, en olisi tässä ilman Teitä! Ja viimeisenä – ainutlaatuiset opiskelutoverit. Olette vaikuttaneet elämäni suuntaan enemmän kuin kukaan teistä ymmärtää. En olisi uskonut kolme ja puoli vuotta sitten, että voisin kiintyä näin paljon tähän paikkaan ja yhteisöön. Arvoisat sotaveteraanit, kiitos Teille maamme itsenäisyydestä!

Seuratkoon Jumalan siunaus ja onni ja menestys meitä kaikilla teillämme! Rakkaat ystävät, iloista joulun odotusta ja hyvää syntymäpäivää Suomi!

Teemu Lehto 09A

Porkkalan lukio

Masalan opetuspiste